Kävin tällä viikolla Tylypahka-konsertissa. Ai missä? Hogwarts Magic Symphony saapui Euroopan-kiertueellaan myös Jyväskylään. Parin tunnin aikana käytiin läpi Harry Potter -elokuvien sävelmaailma, jota kuvitti 1980-luvun alun animaatiotekniikkaan perustuva taustavideo. Sen keskeinen tehtävä oli muistuttaa, missä kohden tarinaa mennään. Se olikin tarpeen, sillä elokuvista ei ihan joka sointu ollut piirtynyt mieleeni.
Lords of the sound -orkesterin ja kapellimestari Shahrokh Fathizadehin lisäksi lavalla nähtiin pitkänhuiskea professori Dumbledore, jonka suomenkieliset repliikit tulivat taustanauhalta. Nuorisoon vetoavan pienen mobiilipelintapaisen voittaja sai jonkin tuotepalkinnon ”taikavälineitä”. Väliaikaa venytettiin, koska aulan lakritsikojulle oli niin pitkä jono (kuohuviinibaariin taas ei lainkaan). Vähän erikoisempiakin tehosteita esityksessä oli kuten lavalla liihotelleet ankeuttajat. Tarinan päätteeksi katosta satoi kirjeitä, ehkä kutsuja Tylypahkaan opiskelemaan. Lopussa esitys kiihdytti vielä tahtia ja saatiin maistiaisia muustakin ohjelmistosta.
Karmivinta esityksessä oli kuitenkin Paviljongin ”sähköinen akustiikka”. Tuntui kuin olisimme olleet rahisevan levysoittimen sisällä. Myös häikäisevien laservalojen käyttö oli aivan järjetöntä: jos jollakulla olisi taipumusta epilepsiaan, hän olisi kyllä saanut siinä räiskeessä kohtauksen. Ukrainalaisen poppoon konsertti oli sinänsä onnistunut ja etenkin nuoremmille Potter-faneille hyvin kohdentuva, mutta paikallinen toteutus vesitti elämyksen.
Viime itsenäisyyspäivänäkään äänitekniikassa ei ollut paljoa kehumista. Ilmavoimain soittokunnan mikeistä oli napit kaakossa, ja tangokuningatar Miia Laitisen ääni hukkui säestyksen alle. Istuin sen verran kaukana, ettei huulilta luvustakaan olisi ollut apua. Onneksi käsiohjelmasta saattoi päätellä, mikä biisi oli menossa. Lopun Maamme-laulu meni ihan farssiksi, kun sen alkamista ei juontanut kukaan ja yleisö luuli ensimmäisiä sointuja vasta alkusoitoksi. Liityimme sitten mukaan yhteislauluun vähän kerrallaan.
Taannoin Kiovan baletti kävi esittämässä Joutsenlammen samaisessa Paviljongin Encore-salissa. Musiikki tuli taustanauhalta. Jäi epäselväksi, oliko tallenne heikkolaatuinen vai turmeliko ”sähköinen akustiikka” esityksen. Paha maku jäi kuitenkin suuhun, vaikka tanssijat tekivät parhaansa. Jyväskylän kyvyttömyyttä rakentaa tälläkään vuosituhannella oikeaa konserttisalia on yritetty kompensoida tekniikalla. Missään ei vain saa kritisoida lopputulosta. Sanonpa siltikin, että Paviljonkia ei voi suositella konserttipaikaksi.
Sen sijaan teatterin väistötilat Paviljongin messuhallien puolella toimivat katsojan näkökulmasta paremmin kuin alkuperäiset tilat. Katsomorakenteet ovat vähän heppoiset, mutta tiloissa liikkuminen on selkeää ja paikalle pääsee linja-autollakin ihan kulman taakse. Loppuillasta tosin vuorot harvenevat, mikä kannattaa ottaa kotimatkan suunnittelussa huomioon. Keväälle 2025 teatteriimme on luvassa jännä ohjelmisto, jonka huippuna on piinkova klassikko Hiirenloukku. Enpä paljasta, kuka on syyllinen!
Täytyypä vielä mainita, että olen ehdolla kevään kuntavaaleissa. Kauan hauduteltu tieto julkistettiin 30.1., ja vaalipäivä on 13.4.2025. Kaupunginvaltuuston paikkamäärä vähenee ensi kaudella 67:stä 63:een ja lautakuntiakin pienennetään, joten luottamuspaikoista käydään entistä kovempi kisa. Kukapa haluaisi sitä vain katsomosta seurata, joten satuloin vaaliratsuni jo viidettä kertaa. Uurnilla tavataan!
PS Tämän sivustoni selainversio näyttää vain viimeisimmät 10 blogijulkaisua. Mobiiliversiolla sen sijaan pystyy kelaamaan vanhoja julkaisuja aloitusvuoteen 2008 asti.