Nettisivullani on ollut nolon hiljaista, kun olen harkinnut sen perusteellista päivittämistä. En tiedä, kauanko vanha tekniikka pitää tätä pystyssä, mutta toivotaan parasta.
Aloitetaan viihdeuutisista: kävin viime yönä paikallisessa elokuvateatterissa katsomassa filmin Heart of the beast. Lyhyesti selitettynä juoni kertoo sotaveteraanin ja hänen koiransa erämaaretkestä, joka hetkessä muuttuu elooonjäämistaisteluksi Alaskan, ”pedon”, sydämessä.
Pääroolissa on harmaapartainen Brad Pitt. Arpisen kaksikon karvaisempi jäsen on saksanpaimenkoira Odin, jota näyttelee kaikkiaan neljä eri yksilöä. Elettyäni itse näiden ihmeellisten olentojen kanssa 1990-luvulta asti voin vain ihmetellä, kuinka ilmeettömänä Odin esiintyy elokuvassa. Tämäntyyppisten koirien ilmaisuvoima on niin valtava, että ne pelkillä eleillä kertovat enemmän kuin moni ihminen. Odinin rooliin olisi voitu kirjoittaa paljon enemmän syvyyttä. Nyt sen lajityypillisiä taitoja ei juurikaan hyödynnetä. Enimmäkseen se vain nuoleskelee isäntäänsä. Pitt saakin yksin kantaa vastuun tarinan tunneilmastosta.
Seurasin viikkojen ajan trailereita, haastatteluja ja ylistäviä kommentteja Heart of the beastista. Eläinrakkaana ihmisenä odotin katarttista elämystä koko rahan edestä. Ilmeni, että trailereihin oli jo mahdutettu filmin kaikki olennaiset tapahtumat eikä merkittäviä yllätyksiä tullut. Nenäliinoja kului 0. Meitä oli salissa kymmenkunta katsojaa, joista suurin osa oli nuoria miehiä. En kuullut heidänkään nyyhkyttävän ääneen.
Teknisestä toteutuksesta vielä pari kommenttia. Maisemien droonikuvaus on laadukasta, seikkailuympäristöt mielenkiintoisia ja Jack Londonin henki leijuu erämaan yllä. Mutta ne animaatiot! Miten tänä päivänä kehdataan julkaista niin luokattoman rujoa kuvaa villieläimistä. Ihan kuin ala ei olisi kehittynyt yhtään The day after tomorrow’n (2004) jälkeen. Digisudetkin ovat niin rumia, että niistä saisi oman, salametsästystä siunaavan lyhytelokuvansa.
Sitten paluu todellisuuteen. Löysin itseni taas ehdokaslistalta, nimittäin seurakuntavaalien. Kohdallani kyseessä ovat kuudennet kinkerit. Meillä on nyt toista kertaa kisaamassa Avara kirkko -lista, jolla on viidestä listasta eniten ehdokkaita Jyväskylässä – peräti 72 innokasta tyyppiä. Kuinka ollakaan, Onnetar soi minulle ehdokasnumeron 71. Oikeasti, 71! Juuri sen, jonka raapustamisesta on odotettavissa tulkintavaikeuksia. Muistan, että kuntavaaleissa 2021 numeroni oli 17. Keskusvaalilautakunta löysi minulle tarkistuslaskennassa kaksi ääntä lisää, koska ensikatsomalta nuo laput oli ”väärin” piirrettyjen numeroiden takia hylätty.
Vaalitohinat alkavat ensi viikolla ennakkoäänestyksellä, joka on 3.-7.11. monella eri pisteellä kirkoista ja oppilaitoksista ostareille ja Harjun pusikoihin. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 15.11., jolloin kaikki jyväskyläläiset äänestäjät vaeltavat Taulumäen kirkkoon klo 11-20. Eiköhän yhdessä nosteta äänestysprosentti uusiin ennätyksiin? Viimeksi vain 12,1 % seurakunnasta hoksasi käyttää oikeuttaan. Äänestysohje on tullut äänioikeutetuille kirjeenä, mutta äänestyskoppia varten riittää ottaa henkkarit mukaan. Vaalikoneeseen me ehdokkaat vastasimme jo aiemmin. Kysymykset olivat varsin maltillisia mutta niitä oli monta…
PS Tässä vielä malliksi selkeästi lyijykynällä piirretty numero 71!